Rotukoirien terveydestä ja hyvinvoinnista pitää puhua avoimesti. Jos jalostus aiheuttaa koiralle kipua, sairautta tai vaikeuttaa normaalia elämää, suuntaa on muutettava.

Keskustelussa unohtuu kuitenkin liian usein se, että rodut, niiden terveystilanteet ja jalostuksen haasteet eroavat suuresti toisistaan. Kaikkia rotukoiria tai kasvattajia ei voida arvioida yhden ongelman tai yksittäisen kokemuksen perusteella.

Vastuullinen kasvatus on pitkäjänteistä työtä terveyden, luonteen, toimintakyvyn ja geneettisen monimuotoisuuden hyväksi. Suomessa suuri vahvuus on avoimuus: terveystietoja, sukutauluja ja tuloksia kerätään ja julkaistaan järjestelmällisesti.

Rekisteröity koira ei automaattisesti tarkoita tervettä koiraa eikä rekisteröinti yksin tee kasvattajasta vastuullista. Kasvattajien on pystyttävä arvioimaan omaa toimintaansa kriittisesti, tunnistamaan ongelmat ja muuttamaan jalostusvalintojaan uuden tiedon perusteella.

Samalla on syytä kysyä, mitä tapahtuu, jos valvottua, dokumentoitua ja jäljitettävää kasvatustyötä vaikeutetaan liikaa. Koirien kysyntä ei katoa, mutta se voi siirtyä toimintaan, jossa terveydestä, taustoista ja kasvuolosuhteista tiedetään huomattavasti vähemmän.

Vastuullinen rotukoirakasvatus ei ole koirien hyvinvoinnin vastakohta. Parhaimmillaan se on tärkeä osa ratkaisua.

Tarvitsemme tutkimukseen perustuvaa sääntelyä, avointa tietoa ja yhteistyötä – emme kaikkien rotujen ja kasvattajien leimaamista samanlaisiksi.

Minulle kasvattamisen tavoite on selkeä: terve, hyväluonteinen ja elinvoimainen koira, jolla on mahdollisuus pitkään ja hyvään elämään.


SuKoKa on koonnut 12 näkökulmaa rotukoirien hyvinvointikeskusteluun: https://sukoka.fi/12-nakokulmaa-rotukoirien-hyvinvointikeskusteluun/