Arvoisa puheenjohtaja, hyvät toverit,

Suomi on tällä hetkellä tilanteessa, jossa liian moni ihminen kantaa huolta omasta arjestaan, toimeentulostaan ja tulevaisuudestaan. Lapsiperheköyhyys kasvaa. Työttömyys on Euroopan korkein. Ihmiset joutuvat odottamaan hoitoon pääsyä kohtuuttoman pitkään. Moni pieni yritys kamppailee selviytymisestään. Ja samaan aikaan yhä useampi suomalainen kokee, ettei heitä enää kuulla.

Tämä tilanne ei ole syntynyt sattumalta. Tämä on seurausta poliittisista valinnoista. On leikattu sosiaaliturvasta. On heikennetty hyvinvointialueiden toimintakykyä. On leikattu järjestöiltä, jotka tekevät korvaamatonta työtä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten tueksi.

Hyvät toverit,

nämä ovat arvovalintoja, joilla nykyinen hallitus on vienyt Suomea suuntaan, jossa eriarvoisuus kasvaa, epävarmuus lisääntyy ja yhä useampi suomalainen joutuu miettimään, riittävätkö rahat arjen menoihin tai saako apua silloin, kun sitä tarvitsee. Me sosialidemokraatit haluamme rakentaa Suomea, jossa jokainen pidetään mukana. Työssäni työllisyysasiantuntijana näen päivittäin, miten poliittiset päätökset näkyvät ihmisten arjessa.

Kohtaan ihmisiä, jotka eivät pyydä erityiskohtelua. He pyytävät mahdollisuutta. Mahdollisuutta päästä hoitoon. Mahdollisuutta kuntoutua. Mahdollisuutta tehdä työtä. Näen ihmisiä, jotka haluaisivat takaisin työelämään, ja osatyökykyisiä, joilla olisi paljon annettavaa työelämään oikean tuen avulla. Ja samaan aikaan työllisyysalueilla tehdään töitä äärirajoilla.

Jos haluamme aidosti parantaa työllisyyttä Suomessa, meidän täytyy ymmärtää yksi asia:

Työllisyys ei synny leikkaamalla. Työllisyys ei synny syyllistämällä. Työllisyys syntyy siitä, että ihmisille annetaan mahdollisuus onnistua. Siksi työllisyys- ja hyvinvointialueille on turvattava riittävät resurssit, palvelut on saatava toimimaan yhteen ja työn vastaanottamisen kannustimet, kuten suojaosa, on palautettava.

Liian moni ihminen jää nykyisessä järjestelmässä väliinputoajaksi. Ihminen odottaa hoitoa, kuntoutusta tai työkykyarviota. Ja samalla hänen mahdollisuutensa palata työelämään heikkenevät päivä päivältä.

Tämä ei ole inhimillisesti kestävää.

Mutta ei myöskään taloudellisesti järkevää.

Siksi oikea-aikainen hoitoon pääsy ei ole vain sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

Se on myös työllisyyspolitiikkaa.

Ja se on myös talouspolitiikkaa.

Jokaisen tällaisen ihmisen kohdalla ajattelen samaa asiaa. Kyse ei ole laiskuudesta. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä. Kyse ei ole haluttomuudesta tehdä työtä. Kyse on siitä, että yhteiskunta ei ole onnistunut tarjoamaan apua oikeaan aikaan. Juuri siksi uskon, että Suomelle on mahdollista valita parempi suunta.

Hyvät toverit,

Minä en usko siihen, että köyhyys, työttömyys tai pitkät hoitojonot ovat väistämättömiä. Ne ovat seurausta poliittisista päätöksistä. Ja siksi ne voidaan myös korjata poliittisilla päätöksillä.

En hyväksy sitä, että köyhyys olisi väistämätön osa suomalaista yhteiskuntaa. En hyväksy sitä, että apua tarvitseva ihminen jätetään odottamaan vuosiksi.

Minä uskon Suomeen, jossa ihminen pääsee hoitoon silloin kun sitä tarvitsee, jokainen nuori saa mahdollisuuden koulutukseen ja työhön, työn tekeminen ja yrittäminen kannattaa eikä ketään jätetä yksin vaikeina aikoina.

Hyvät toverit,

meillä on arvot, joilla rakennamme oikeudenmukaista, tasa-arvoista ja kaikille turvallista Suomea. Meillä on osaaminen. Meillä on ratkaisut. Mutta ennen kaikkea meillä on tahto. Ja juuri siksi sosialidemokratia ei ole vain puolueen historiaa. Se on Suomen tulevaisuutta. Ja hyvät toverit:

me myös tahdomme näin. Niin minäkin!


-- Päivi Iivonen